8
Apr
Leppäkosken sähkö

Sponsoriyhteistyö: hiihtosuunnistaja Tero Linnainmaan kuulumisia

7.4.2019

Talvi 2018-2019 on saatu päätökseen. Maastohiihdon SM-kilpailut Äänekoskella jäivät väliin, sillä olin MM-kilpailuiden jälkeen yksinkertaisesti liian väsynyt. MM-kilpailuiden jälkeinen viikko meni vain levätessä ja suksia kesäkuntoon laittaessa.

Hiihtosuunnistuskausi alkoi tavanomaista myöhemmin, sillä ensimmäiset kilpailut käytiin vasta tämän vuoden puolella Ylitorniolla. Syy myöhäiseen aloitukseen oli puuttunut lumi, jota ei saatu edes Lappiin joulukuulla niin paljoa, että hiihtosuunnistuskilpailut olisi voitu järjestää. Onneksi tammikuulla lumitilanne korjaantui ja lunta oli riittävästi, sillä ensilumenladut eivät pelasta hiihtosuunnistajia. Tietysti ne mahdollistavat hiihtämisen, mutta itse lajisuoritus on kiinni luonnonlumesta.

Helmikuun alussa Euroopan mestaruudet ratkottiin aivan Euroopan rajalla, ehkä jopa toisella puolella, sillä kisapaikkana oli Sarikamis Turkin itäosissa. Sarikamis sijaitsee aivan Georgian ja Armenian rajalla. Tuloksellisesti kilpailut menivät alakanttiin, sillä sijat 11, 16, 14 eivät olleet tavoitteeni mukaiset. Vasta viestissä pystyin tekemään oman tasoisen suorituksen, mutta jäimme viestissä mitalien ulkopuolelle ollen 4.

MM-kilpailuja ennen oli vuorossa SM-kilpailuja, joissa pääsin tasolleni EM-kilpailuiden jälkeen. Sprintistä tuli pronssia ja pitkältä matkalta mestaruus. Samalla jatkoin SM-mitaliputkea, sillä pitkän matkan mitali oli 11 peräkkäinen SM-kilpailussa. Edellisen kerran ilman SM-mitalia olen jäänyt talvella 2015. Voitin myös Suomen rankin toisen kerran peräkkäin.

MM-kilpailut käytiin Ruotsin Piteåssa, jossa olosuhde oli kotoisampi kuin Turkin EM-kilpailuissa. Avausmatkana oli pitkä matka, jossa voitin ensimmäisen henkilökohtaisen MM-mitalin. Vaikka loput kisat menivät heikommin – ainakin tuloksellisesti, on mitali kuitenkin maistunut hyvälle kun aikaa on kulunut kisoista enemmän. Heti kisojen jälkeen maku oli hieman laimea heikompien tulosten takia, mutta analysoinnin jälkeen totesin, että “mitali on aina mitali”.

Nyt on pari viikkoa kulunut viimeisistä kilpailuista ja pikku hiljaa on alettu suunnittelemaan ensi kautta, sen leirikalenteria sekä harjoitussuunnitelmaa. Lumien sulaessa on ollut hyvä totuttaa jalkoja juoksemiseen, jotta toukokuun koittaessa pystyy taas harjoittelemaan normaalisti. Eli huhtikuu harjoitellaan harjoittelua, jotta toukokuulla voidaan alkaa kunnolla tekemään työtä kohti ensi talvea ja sen arvokilpailuja. Ensi talvena on vuorossa maailmancup sekä EM-kilpailut Venäjällä.

Iso kiitos myös Teille tuestanne sekä tämän kauden, että aikaisempien kausien aikana. Yhdessä vuodessa ei tyhjästä ponkaista vaan se vaatii useamman vuoden työntekoa sekä luottoa, että vielä joku päivä saavutan sen mitä haluan ja ansaitsen.

 

Kevättä odotellessa,

Tero Linnainmaa
hiihtosuunnistaja

  • Jaa artikkeli