Sähkön hintaan vaikuttavat monet tekijät ja osa tekijöistä koskettaa koko pohjoismaista markkina-aluetta, osa erityisesti Suomea. Tältä sivulta löydät katsauksen edellisen 15 vuoden hintakehitykseen.

Pohjoismaisen sähkömarkkinan vesivoimariippuvuus

Suomessa sähkömarkkinat vapautuivat kilpailulle vuonna 1995 ja vuodesta 1998 eteenpäin kotitaloudet saattoivat kilpailuttaa sähkönmyyjänsä vapaasti. Sähkönhinta on siis määräytynyt Pohjoismaissa markkinaehtoisesti 1990-luvulta saakka ja tunnusomaista pohjoismaiselle sähkömarkkinalle on koko ajan ollut vahva tukeutuminen vesivoiman tuotantoon. Keskimääräisenä vesivuonna vesivoimalla tuotetaan noin puolet kaikesta Pohjoismaissa tuotettavasta sähköstä, mutta vesitilanteesta riippuen vesivoiman osuus kokonaistuotannosta voi vaihdella noin 40-60 prosentin välillä. Selvää siis on, että valitseva vesitilanne vaikuttaa merkittävästi sähkönhintaan. Erittäin heikkoja vesitilanteita on nähty esimerkiksi vuoden vaihteessa 2006-2007, alkuvuonna 2011 ja kesällä 2018. Huomattavan hyvässä vesitilanteessa ollaan puolestaan oltu esimerkiksi 2012 ja 2015.

Hiilen ja päästöoikeuden hinnan vaikutus sähkönhintaan

Toinen merkittävä sähkönhintaan Pohjoismaissa vaikuttava tekijä on hiililaudetuotannon muuttuva tuotantokustannus. Tämä perustuu siihen, että sähkönhinta määräytyy kalleimman tuotannossa olevan tuotantomuodon mukaan. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hiililauhdetuotannon rajakustannus on ollut Pohjoismaissa kallein kysynnän kattamiseen tarvittava tuotantomuoto. Kyseiseen rajakustannushintaan vaikuttavat ennenkaikkea hiilen hinta ja päästöoikeuden hinta. Hiilen hinta, kuten muidenkin raaka-aineiden hinnat, romahti finanssikriisin yhteydessä vuonna 2009. Fukushiman ydinonnettomuus vuonna 2011 puolestaan sai hiilen hinnan nousemaan voimakkaasti, kun hiilivoima korvasi lyhyellä aikavälillä ydinvoimatuotantoa. Yleinen heikko maailmantalouden tilanne vuosina 2015 ja 2016 painoivat myös hiilen hinnan historiallisen alas.

Päästöoikeuden hintaliikkeet ovat johtuneet ennenkaikkea poliittisista päätöksistä. Ensimmäisellä päästökauppakaudella (ns. harjoittelukausi) 2005-2007 päästöoikeuden hinta oli alkukaudesta n. 20-30 €/t painuen vuonna 2007 nollaan. Järjestelmässä oli puutteita, jotka johtivat loppukaudesta oikeuksien arvon romahtamiseen. Myös toisella päästökauppakaudella 2008-2012 päästöoikeuksien hinnat laskivat voimakkaasti jakson loppua kohden, koska markkina oli lähtökohtaisesti ylijäämäinen. Kolmas päästökauppakausi 2013-2020 on saanut päästöoikeuden hinnan nousemaan, ja tämä johtuu pääosin poliittisista päätöksistä kiristää päästöoikeusmarkkinaa. Erityisesti vuonna 2018 päästöoikeuden hinta nousi voimakkaasti.

Alla olevasta kuvaajasta edellä mainitut muutokset vesitilanteessa sekä hiilen ja päästöoikeuden hinnoissa voidaan selkeästi havaita tarkastelemalla erityisesti systeemihinnan kehitystä.

Suomen aluehinta

Suomen sähkönhinta poikkeaa markkinatilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän systeemihinnasta. Pohjoismainen sähkömarkkina on jaettu 15 hinta-alueeseen johtuen riittämättömistä siirtokapasiteeteista, ja Suomi on oma hinta-alueensa. Suomi tuottaa sähköä vähemmän kuin kuluttaa, joten osa sähköstä joudutaan tuomaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Suurin osa sähköstä tuodaan Ruotsista. Myös Venäjältä, Virosta ja Norjasta tuodaan Suomeen sähköä.

Pohjoismaisesta vesivoiman tuotannosta yli 90 prosenttia sijaitsee Norjassa ja Ruotsissa. Hyvässä vesitilanteessa tuotetaan Norjan ja Ruotsin vesivoimalla runsaasti edullista sähköä. Hinta-alueiden rajalliset siirtokapasiteetit eivät aina mahdollista tämän kaiken edukkaan sähkön siirtämistä Suomeen asti. Silloin Suomen aluehinta nousee pohjoismaiden keskiarvohintaa (systeemihintaa) korkeammaksi. Toisaalta heikossa vesitilanteessa systeemihinnan määrittelee vesivoimaa kalliimpien tuotantomuotojen muuttuva tuotantokustannus, jolloin Suomen aluehinta toteutuu lähellä systeemihintaa, jopa edullisempana.

Venäjän tuonnin merkitys Suomen sähkönhinnalle on historiassa ollut merkittävä. Vuonna 2003 Venäjän ja Suomen välinen siirtoyhteyskapasiteetti nousi 1300 megawatin tasolle, ja tuonnin määrä vakiintuu useiksi vuosiksi 11 terawattitunnin tasolle. Venäjällä sähkön hinta oli aiemmin matalampi ja sähköä tuotiin Venäjältä Suomeen käytännössä ajasta riippumatta niin paljon kuin siirtoyhteydet sallivat. Vuonna 2008 Venäjä siirtyi sähkön kapasiteettimarkkinaan, joka johti siihen, että sähkönhinta on kapasiteettimaksu huomioiden Venäjällä arkisin päivätunteina huomattavasti korkeampi kuin yöaikaan tai viikonloppuisin. Tästä syystä siirto Suomeen on vuodesta 2008 lähtien painottunut hyvin voimakkaasti yö- ja viikonloppuaikaan.

Suomen tilanteeseen Venäjän siirtymisellä kapasiteettimarkkinaan on ollut selviä vaikutuksia. Suomessa sähköjärjestelmä on häiriötilanteille alttiimpi ja Suomen aluehintariski on kasvanut. Ennen kuin kapasiteettimarkkina käynnistyi Venäjällä, Suomessa sähkön spot-hinta vuosina 2005-2007 oli keskimäärin n. 4 % koko pohjoismaiselle markkina-alueelle laskettua referenssihintaa eli systeemihintaa korkeampi. Vuosien 2008-2018 välillä Suomen aluehinta on ollut keskimäärin n. 15 % systeemihintaa kalliimpi. Venäjän tilanne ei toki yksistään selitä kasvua, mutta epäilemättä sillä on ollut varsin suuri vaikutus kehitykseen.

Yllä olevasta kuvaajasta voi hyvin havaita, kuinka Suomen aluehinta on poikennut systeemihinnasta vesitilanteen ollessa huomattavasti normaalia parempi. Myös Venäjän tuonnin vähentymisen vaikutus on kuvaajasta selvästi havaittavissa. Näiden tekijöiden lisäksi Suomen aluehintaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Ydinvoimaloiden ja siirtoyhteyksien huollot ja yllättävät vikaantumiset ja tuuliolosuhteet ovat esimerkkejä aluehintaan vaikuttavista tekijöistä. Suomen viidennen ydinvoimalan Olkiluoto 3:n valmistuminen tulee pienentämään Suomen sähkön tuontia ja aluehintariskiä.

Muut sähkönhintaan vaikuttajat tekijät

Sähkönhinnan määräytyminen on yhdistelmä lukuisista eri tekijöistä ja niiden välisistä suhteista. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi sähkönhintaan Pohjoismaissa ja Suomessa vaikuttavat myös siirtoyhteyksien puitteissa muut sähkömarkkinat (mm. Saksa), säätila, tuotannon ja kulutuksen tasapaino, maailman taloustilanne ja muiden raaka-aineiden hinnat (mm. kaasu, öljy). Lisäksi kansalliset ja kansainväliset päätökset ja sopimukset erilaisista tukijärjestelmistä, investoinneista eri tuotantomuotoihin, ja esimerkiksi verotuksesta vaikuttavat osaltaan sähkön markkinahintaan.

Tulevaisuudessa sähkön markkinahinnat vaihtelevat entistä enemmän kun uusiutuva, säästä riippuvainen sähköntuotanto (tuuli, aurinko) syrjäyttää perinteisiä sähköntuotantomuotoja. Sähkön kulutusjousto, erilaiset älykkäät teknologiset ratkaisut, sähkönvarastointi, hiilidioksidin talteenotto ja muut tulevaisuuden innovaatiot muuttavat sähkömarkkinaa ennennäkemättömällä nopeudella.

Usein kysytyt sähköpörssistä

Profiilivaikutus on sähkönkäyttösi tuntikohtaisen jakauman vaikutus sähkönhintaan.  Toisin sanoen, profiilivaikutus on vaikuttaa sähkönhintaasi joko nostavasti tai laskevasti riippuen siitä, kuinka sähkönkäyttösi on jakaantunut halvimpien ja kalliimpien tuntihintojen kesken. Jos sähkön käyttö painottuu niille tunneille, jolloin spot-hinnat ovat matalia, profiilivaikutus alentaa sähkön hintaa. Käytön painottuminen kalliiden spot-tuntien ajalle vastaavasti nostaa hintaa.

Profiilivaikutus lasketaan esim. Priima-sopimuksella seuraavasti:  yhden tunnin kulutus kerrotaan kyseisen tunnin hinnalla, johon lisätään päälle Priiman marginaali.

Priima-palvelussa Käytöt ja kustannukset -välilehdellä näkyy eriteltynä ns. profiilivaikutus eli miten sähkönkustannus painottuu yön ja päivän välille. Jos profiilivaikutus on negatiivinen niin kulutus on pääosin yöpainotteista. Negatiivisia profiilivaikutuksia nähdään usein sähkölämmittäjillä, koska mm. lämminvesivaraajia lämmitetään öisin. Jos profiilivaikutus taas on positiivinen, on kulutus päiväpainotteista, kuten vaikkapa tyypillisellä kerrostaloasukkaalla tai öljylämmittäjällä usein on.

Pörssisähköstä puhuttaessa tarkoitetaan usein sopimusta, jonka energiamaksu seuraa tunneittain sähkön pörssihintaa eli spot-hinnoittelua. Tällöin sopimuksen energiamaksu muuttuu tunti tunnilta suoraan pohjoismaisten sähkömarkkinoiden spot-hinnan mukaisesti. Spot-hinta taas määräytyy pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan seuraavan päivän osalta. Spot-markkinoilla toimijat lähettävät päivittäin tarjouksena Nord Pooliin, jossa he kertovat, millä hinnalla ja kuinka suuren määrän he ovat valmiita ostamaan tai myymään sähköä kullakin tunnilla. Näiden tarjousten perusteella Nord Pool laskee spot-sähkön hinnan kullekin tunnille.

Sähkölaskulla sähkönmyyjä perii asiakkaalta sähkön pörssihinnan eli sähkön spot-hinnan, johon lisätään tunneittain marginaali (meillä esim. Priima-sähköllä 0,35 snt/kWh sisältäen arvonlisäveron 24 %). Laskun loppusummaan lisätään vielä perusmaksu sekä pakollinen arvonlisävero (24 %). Näiden kolmen tekijän yhteissummasta muodostuu lopullinen sähkölaskussa nähtävä sähkön kilowattitunti- eli kWh-hinta. Pörssisähkön hinnoittelu on muita sähkösopimustyyppejä läpinäkyvämpi, koska asiakkaan maksama marginaali on aina tiedossa ja pörssihinnasta eriteltynä, toisin kuin esimerkiksi perinteisissä määräaikaisissa tai toistaiseksi voimassa olevissa sähkösopimuksissa.

Sähkön markkinapaikka, jossa muodostuu sähkön tukkuhinta.

Suomi on osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, joihin kuuluvat Pohjoismaat Islantia lukuunottamatta sekä Baltian maat.

Päästökaupan avulla voidaan säädellä Euroopan talousalueen päästöjen syntymistä. Päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset voivat myydä ja ostaa keskenään päästöoikeuksia, jotka oikeuttavat tietyn päästömäärän tuottamiseen. Päästöoikeudet hinnoitellaan euroa / päästötonni. EU:n päästökauppa on toiminut vuodesta 2005 saakka.

Laskennallinen yhteispohjoismainen hinta, jossa ei huomioida siirtoyhteyksien aiheuttamia rajoituksia. Systeemihinta syntyy sähköpörssin kaikista pohjoismaisista osto- ja myyntitarjouksista, riippumatta siitä missä kulutus ja tuotanto sijaitsevat.

Ilmoitusalueen hinta, joka poikkeaa yllä selitetystä systeemihinnasta, jos sähkön siirtokapasiteettia ei ole riittävästi. Ruotsissa ja Norjassa on useita hinta-alueita, mutta Suomessa ja Baltian maissa vain yksi. Ylen artikkelissa taustoitetaan erinomaisesti aluehintaerojen vaikutusta sähkön hintaan suomalaisten kuluttajien kannalta.