Teksti: Essi Keskitalo
Kuvat: Viivi Hautamäki
Ajatus työpäivästä tietokoneen ruutua tuijottaen ei houkuttele Toni Lainetta ja Masi Lehtosta. Vaikka moni mieltääkin verkostoasentajan työn rankaksi ulkotyöskentelyn takia, on sään armoilla oleminen nuorten miesten mielestä vain tottumiskysymys.
Klo 7.00
Päivämme alkaa toimistolla. Ylöjärven verkostoporukka on kokoontunut kahvioon, jossa työnjohtajamme Erkki jakaa päivän työt. Tänään on luvassa maakaapelointia. Talvisin on usein rauhallisempaa kaapeloinnin suhteen, sillä maat ovat jäässä. Tällöin esimerkiksi puramme ilmalinjoja niistä kohteista, jotka on jo maakaapeloitu. Tänä talvena on ollut kuitenkin poikkeuksellisen vähän pakkasia ja olemme pystyneet tekemään kaapelointia enemmän.
Ennen työmaalle siirtymistä haemme sähköasemalta perävaunun ja nappaamme kyytiin tarvittavat työvälineet, kuten sopivan kaapelikelan.
Klo 8.00
Saavumme työmaalle, joka on tällä kertaa Ylöjärven Siivikkalassa. Kaapelointityöt alkavat.
Jotkut ulkopuoliset miettivät, että verkostoasentajan työ on ihan kamalaa, kun pitää olla ulkona koko päivä. Eihän sitä voi väittää nauttivansa kaatosateessa työskentelystä, mutta kun maaliskuussa paistaa aurinko ja on viisi astetta pakkasta, niin se vasta hienoa onkin. Sää on lopulta vain tottumiskysymys. Jos sataa, laitetaan sadevaatteet päälle ja jos on pakkasta, puetaan paksumpi takki.
Klo 11.00
Lounastauon aika. Syömme eväät yleensä työautossa. Tämä onnistuu helposti, sillä autoista löytyy mikro ja pieni jääkaappi.
Klo 11.30
Lounaan jälkeen saamme soiton Hämeenkyrön sähköviasta. Asiakas on ilmoittanut, että puu on kaatunut sähköjohdon päälle. Korjauksessa tarvittavat työvälineet löytyvät jo autosta, joten lähdemme ajamaan suoraan kohteeseen.
Puun kaato ja johdon korjaus sujuvat tällä kertaa helposti. Lopuksi tarkistamme, että sähköt toimivat ja ilmoitamme asiakkaalle, että vika on korjattu.
Klo 14.00
Hämeenkyröön on tilattu myös maakaapelinnäyttö. Asiakas rakentaa uutta taloa ja tontin poikki kulkee maakaapeli. Tämä täytyy käydä merkitsemässä, ettei siihen osuta vahingossa kaivuutöitä tehdessä. Näyttötutka kertoo missä ja kuinka syvällä kaapeli kulkee. Sijainti merkitään maahan sinisellä spraymaalilla.
Klo 14.45
Lähdemme ajamaan takaisin konttorille. Päivän aikana autoihin kertyy erilaista tavaraa, kuten kaapelien ja putkien pätkiä. Roskat lajitellaan sähköasemalla alumiini-, teräs- ja sekajäteroskiksiin.
Pyrimme siivoamaan autot aina päivän päätteeksi, niin aamulla pääsee puhtaalla autolla liikkeelle.
Klo 15.30
Työpäivämme päättyy. Ennen kotiinlähtöä kerromme vielä työnjohtajalle päivän tapahtumista ja vaihdamme työkavereiden kanssa nopeat kuulumiset.
Työn parhaat puolet?
Tiivis työporukka. Kun viettää päivässä yhdessä 8 tuntia, on tärkeää tulla toimeen keskenään. Ollaanhan me arkipäivinä enemmän yhdessä työkavereiden kuin perheen kanssa.
Myös säännöllinen työaika on iso plussa. Tulemme aina töihin klo 7.00 ja pääsemme klo 15.30. Töiden jälkeen on koko loppupäivä aikaa tehdä omia juttuja.
Ikimuistoisin hetki asentajana?
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli Aapeli-myrskyn aiheuttamien vikojen korjaukset. Sähkökatkot alkoivat tuolloin keskiyöllä ja siitä sitten lähdettiin lähestulkoon koko verkostotiimi vikoja korjaamaan. Valvomosta tuli välillä käsky, että nyt jätkät nukkumaan. Öisin saatiin unta muutama tunti ja aamulla jatkettiin taas metsässä rämpimistä.
Tätä tehtiin viikon ajan ja edettiin päivä kerrallaan. Ei tuossa tilanteessa ajatellut kelloa, vaan ajantaju katosi helposti.
Maakaapelointi ja sähkölinjojen vierustojen raivaukset ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, että katkoja on enää harvoin. Verkkomme on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin.
