Vinkit 10.06.2020

Kuorma-autokuskista alpakkakuiskaajaksi

Teksti: Essi Keskitalo
Kuvat: Sirpa Ryyppö

Kun Sirpa Ryyppö oli viisivuotias, halusi hän ratsupoliisiksi tai seminologiksi eli eläinten keinosiementäjäksi. Nyt 51-vuotiaana Forssan positiivisimmaksi henkilöksi valittu Sirpa on monialan osaaja. Hän omistaa valokuvaamon ja tekee eläinavusteista toimintaa alpakoiden kanssa.

Olen tehnyt työkseni vaikka mitä! Maatalouskoulun jälkeen lähdin 17-vuotiaana Saksaan ja olin siellä muutaman vuoden töissä ravitallilla. Suomeen palattuani heräsi ajatus, että haluaisin liikenneopettajaksi. Olen aina viihtynyt autojen ja moottoripyörien kanssa. Uutta haaveammattiani varten tarvitsin kuitenkin ajokokemusta ja rupesin sitten ajamaan leipäautoa. Rakastuin työhön ja teinkin sitä kymmenisen vuotta.”

Kuva: Kaksikymppinen Sirpa leipäautokuskiaikoina 1990-luvulla.

”Olen kuvannut aina. Siis ihan pienestä asti katsonut kameran läpi maailmaa. Ala-asteella juonin itseni yläasteen kamerakerhoon. Valokuvaus on ollut niin lähellä minua, ettei tullut mieleenkään, että sitä voisi tehdä työkseen. Kävin välillä paikallisessa valokuvausliikkeessä näyttämässä töitäni ja pyytämässä vinkkejä. Pian kuvaamon omistaja kysyi minulta haluaisinko lähteä opiskelemaan alaa ja tulla hänelle töihin. Se oli sitten sillä selvä, en miettinyt hetkeäkään.”

Alkuun Sirpa yhdisti aamuöisen leipäauton ajamisen ja vietti päivät työskennellen valokuvaamossa sekä opiskellen Tampereella monimuoto-opintoina valokuvaajan ammattitutkintoa. Saatuaan lapsen keskittyi Sirpa pelkästään kuvaajan töihin ja tutkinnon suorittamiseen.

”13,5 vuotta olin kuvaamossa töissä. Vähitellen kasvoi tunne, että haluaisin kokeilla omia siipiäni. Oli oikea aika laittaa ihan oma yritys pystyyn. Vuonna 2012 perustin oman kuvaamon.”

Perheen kasvettua sirpa alkoi etsiä taloa, joka olisi vähintään 100 vuotta vanha, mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa ja 40 kilometrin säteellä Forssasta.

Unelmien koti, 1880-luvulla rakennettu talo, löytyi lopulta Ypäjältä.

”Tontilla oli sen verran maata, ettei siinä kannattanut viljellä mitään, mutta tila suorastaan huusi eläimiä. Olin sen verran järkiintynyt jo hevoshommista, että tiesin hevosten syövän kaikki rahat ja vaativan älyttömästi töitä. Ensimmäiset alpakat näin lehtijutussa ja rupesin selvittämään voisiko tässä olla meille se oikea eläin.”

Ja olihan se. Vuonna 2005 Sirpan tilalle muutti kolme alpakkaa. Sirpa oli Suomessa ensimmäisten joukossa viemässä alpakoiden ilosanomaa eteenpäin.

”Moni ihmettelee sitä, että nyt on keksitty ja kesytetty tällainen uusi eläin, mutta sehän on ihan höpöhöpöjuttua. Alpakka on tiedettävästi maailman vanhin ihmisen jalostama kotieläin ja samalla Perun kansallisaarre. Perun valtio antoi kuitenkin luvan viedä eläimiä pois maasta vasta vuonna 1980. Tämän jälkeen ne levisivät vähitellen Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin sekä lopulta vuonna 2002 Suomeenkin.”

Kuva: Sirpa nimeää alpakkansa aina vuoden ajan tietyllä alkukirjaimella. Vuosien varrella on nähty niin Harrison Ford eli Harri, Justiina kuin Jörgenkin. Tänä vuonna aakkosjärjestyksessä on vuorossa kirjain M.

Ennen alpakoiden saapumista Sirpa kävi Saksassa kurssin eläinavusteisesta toiminnasta. Oli heti selvää, että hän tulisi aloittamaan kyseistä toimintaa alpakoidensa kanssa. Sirpan yritys Cultivo Alpacas jalostaa alpakoita myyntiin, järjestää erilaisia alpakkaelämyksiä ja kursseja sekä vierailee tilauksesta esimerkiksi vanhainkodeissa ja kouluissa. Vierailuilla pääosassa on kesällä 13 vuotta täyttävä alpakka Börje.

”Börje on ihan julkkisalpakka. Hän on ollut valtakunnallisissa lehdissä ympäri Suomen sekä käynyt haastatteluissa radiossa ja televisiossa useamman kerran. Ylen Aamu-tv:ssä Börje sai kuulemma Cheekiä paremman vastaanoton. On hänet valittu myös Ypäjän historian ensimmäiseksi kunniakuntalaiseksikin!”

Vanhainkotivierailuillaan Börje kulkee hissillä osastolta toiselle. Osa asukkaista tulee yhteisiin tiloihin ja huonokuntoisimpia käydään tervehtimässä omassa huoneessa. Sirpa ottaa vanhusta kädestä kiinni ja vie eläimen tämän lähelle. Vanhuksen ilme kirkastuu. Joillakin tulee kyyneleet silmiin, kun lapsuusajan muistot heräävät.

Kuva: Börje (kuvassa) on tehnyt yhteensä noin 150 vierailua esimerkiksi vanhainkoteihin. 

”Itken itsekin tosi monesti ja se on mielestäni vain hyvä asia. Aina kun puhun Börjestä, tulee niin valtava kiitollisuus. Liikutun siitä, että saan elää tuollaisen eläimen kanssa. Yhteistyömme on parhaimmillaan kuin tanssia. Börje tietää jo pienestä kropan liikkeestä minne mennään ja mitä tehdään.”

Sirpa ja Börje tekevät töitä myös koulukiusattujen nuorten kanssa.

”Eläintä parempaa kaveria ei olekaan. Eläin ei arvostele ketään ulkonäön, luokan, varallisuuden tai sairauden perusteella. Hän ei naura epäonnistumisille, eikä kiusaa.”

Iso osa Sirpan elämää on myös hänen ikuisuusprojektiksi kutsuttu talonsa.

”Kulttuurihistorian säilyttäminen kiehtoo minua. Nykyään tavarat ovat huoltovapaita eli rikki mennessään ne heitetään pois ja ostetaan uudet. Tämä on minulle vieras käsitys. Jos jokin menee rikki, haluan yrittää korjata sen. Vaikken remontoisi enää mitään tässä talossa, tulee se säilymään seuraavat 100 vuotta. Koen jonkinlaisena elämäntehtävänä sen, että saan säilytettyä jotain näin arvokasta.”

Vuonna 2017 Sirpa valittiin yleisöäänestyksessä Forssan seudun positiivisimmaksi henkilöksi. Kun Sirpan kohtaa, vaikuttaa valinta itsestään selvältä. Hänestä huokuu ilo ja elämänmyönteisyys. Miten Sirpalla riittää aika ja energia tähän kaikkeen?

”Olen ymmärtänyt, että elämässä kannattaa tehdä niitä asioita mistä nauttii. Minulla oli vaikea lapsuus ja väkivaltainen alkoholisti-isä. Olen kuitenkin kiitollinen, että näin senkin puolen elämästä ja opin, että tuota tietä en halua ainakaan itse kulkea. Minulla on maailman ihanin poika ja rakkaat eläimeni, he antavat voimaa. Meillä on vain tämä päivä. Kukaan ei ole antanut lupausta huomisesta eli on kuljettava päivä kerrallaan.”

Lisätietoja Sirpan alpakkatoiminnasta http://cultivoalpacas.com/ ja valokuvaamosta https://sirparyyppo.fi/.