14.2.2019
Talven ensimmäiset arvokilpailut ovat nyt ohitse ja olen päässyt takaisin Suomeen, matkalaukku ja sukset tosin ovat vielä tulossa, joten pyykkipäivä vielä odotuttaa itseään. Koneen vaihtoon Munchenissä ei jäänyt niin paljon aikaa, että varusteet ruumasta olisi saatu Helsingin koneeseen ja urheilijoidenkin piti ottaa reippaita kävelyaskelia terminaalissa. Toisaalta parempi paluumatkalla kuin menomatkalla.
Ennen kuin paluulennolle päästiin oli lähes kolmen viikon reissu edessä. Ensimmäiset 10 päivää meni Bulgarian Belmekenissä 2000 metrin korkeudella. Viime vuodesta tuttu paikka oli saanut runsaamman lumipeitteen päälleen. Matkustuspäivänä lunta tuli yli puoli metriä ja kapea vuoristotie ei ollut ensimmäisenä aurauslistalla. Paikallinen bussikuski ajoi kuitenkin ilman tuskan hikeä perille asti, vaikka välillä olimme varmoja, että matka jää kesken.
Aamulla paistoi kuitenkin aurinko ja latukone lähti liikenteeseen, joten ongelmia ei ollut tiedossa, eikä niitä Bulgariassa tullutkaan. Vaikka hotellin henkilökunta ei puhunut englantia niin elekielellä tarvittavat asiat saatiin onnistumaan. Maanantaina 4.2. oli siirtyminen kisapaikkakunnalle Turkin Sarikamisiin. Sarikamis sijaitsee Turkin koillisosassa, joten katsontatavasta riippuen EM-kilpailut olivat joko Euroopan ulkorajalla tai ulkopuolella.
Sää oli alkuviikosta keväinen, yöllä yli 20 astetta pakkasta ja päivällä juuri ja juuri plussalla, auringossa vielä enemmän. Lunta oli paljon, kuulemma huomattavasti normaalia enemmän. Sprintti aloitti kisaviikon. Itselleni ensimmäinen kilpailu on aina ollut haastava suunnistuksellisesti ja niin se oli nytkin. Pieniä virheitä siellä täällä, joita sprintin sekuntikilpailussa ei saisi tulla. Tuloksena 14. sija, joka oli kuitenkin parempi kuin suorituksen perusteella olisi voinut ajatella. Seuraavan päivän sprinttiviestijoukkueet valittiin ”jenkkimeiningillä” eli paras ykkösjoukkueeseen jne. Itselleni tuli siis kakkosjoukkueeseen paikka. Sprinttiviesti oli parempaa suunnistusta kuin henkilökohtainen kilpailu. Suomalaisjoukkueet hiihtivät peräkanaa maaliin sijoille 6., 8. ja 9., mutta koska jokaiselta maalta lasketaan vain paras joukkue niin jäimme virallisista tuloksista pois ykkösjoukkueen ollessa ensimmäisenä maalissa.
Keskimatkalla jatkui henkilökohtaisen sprintin ongelmat: oikoja tuli tehtyä väärissä paikoissa ja jäi käyttämättä kun olisi pitänyt oikoa. Pienien virheiden takia suunnistus ei ollut sujuvaa missään kohtaa ja myös hiihto muuttui väkinäiseksi. 16. sija oli kaikkea muuta kuin mikä oli tavoitteena. Onneksi seuraavana päivänä oli välipäivä, joten 24 tunnin ylimääräinen hengähdystauko tulisi hyvään kohtaan.
Pitkämatka on joskus hieman lyhyempi ja joskus pidempi, Turkissa se oli pitkä. Kisa käytiin yhteislähdöllä kolmena hajonta lenkkinä. Vaikka yhteislähdössä joku saattaa joskus pystyä peesaamaan toista pitkänkin aikaa, ei tämän vuoden kisassa näin päässyt tapahtumaan. Hajontaa oli paljon ja fyysinen rasitus oli riittävä. Itselläni käsien kramppailu alkoi tavalliseen tapaan tunnin jälkeen, mutta suoritukseen olen silti tyytyväinen. Tietysti jossain paikoissa saisi sekunnin tai kaksi viilattua ajasta pois, mutta mitään isompaa virhettä ei tullut ja fyysinen vire oli hyvä. 11. sija on itselleni toiseksi paras pitkänmatkan tulos eikä seitsemänteen sijaan jäänyt kuin juuri yli minutti aikaa.
Kisaviikko päättyi viestiin. Vielä alkuverryttelyssä tuntui edellispäivän kilpailu, mutta sama tilanne oli kaikilla. Itselläni oli aloitusosuus, joka on mennyt rutiinilla jo useampana vuonna. Viesteissä on aina hieman erilainen jännitys kuin henkilökohtaisissa kilpailuissa, jossa on vain oma suoritus kyseessä. Viestissä on myös kahden muun suorituksesta vastuussa. Sen takia turha hätäily pitää jättää pois, mutta silti edetä mahdollisimman kovaa. Aloitusosuuden puolimatkassa pääsin ruotsin kakkosjoukkueen kanssa hieman karkuun muilta ja sen jälkeen yritimme pitää etumatkan muihin. Venäjän aloittaja sai kiinni vielä vaihtoon mennessä, mutta kolmas sija aloitusosuudelta runsas minutti ennen pääryhmää oli sellainen suoritus kuin pitääkin olla. Maaliin tulimme neljänsinä, joten tänä vuonna saimme palkinnoksi vain diplomit.
Vaikka EM-kilpailut eivät sijoituksellisesti olleet tavoitteen mukaisia en silti heitä kirvestä kaivoon MM-kilpailuissa menestymisen suhteen. MM-kilpailut Ruotsissa ovat tutummassa maassa ja 2100 metriä alempana kuin Turkin kisat. EM-kilpailuissa tuntui koko ajan hiihdettäessä, että olisi kuin kala kuivalla maalla.
23.-24.2. hiihtosuunnistuksen SM-sprintissä sijoituin kolmanneksi.
Maaliskuun alussa kisataan SM-pitkämatka 10 päivää ennen Ruotsin MM-kisoja. Nyt voi nauttia lisääntyvästä auringon paisteesta ja hyvistä hiihtokeleistä!
Terveisin,
Tero Linnainmaa
hiihtosuunnistaja
