Vinkit | Sähkö 12.01.2021

Päiväni tuulipuistonvartijana

Teksti: Essi Keskitalo
Kuvat: Tuuli Nikki

 

Leppäkosken Iin Kuivaniemen tuulipuistossa työskentelevällä Raimo Huuhtasella on Suomen kauneimmat työmaisemat. Yhdessä Nuppu-koiransa kanssa Raimo huolehtii, että tuulimyllyt ovat toiminnassa ympäri vuoden.

 

Klo 6.30

Mie herään joka aamu ilman herätystä kuudelta, keitän kahvit ja menen toimistolle puoli seitsemäksi. Toimisto on ihan oman kodin pihassa, sellaisessa piharakennuksessa.

Avaan koneen ja katselen mitä tuulipuistossa tapahtuu, ovatko laitokset tuotannossa tai onko vikoja ilmestynyt. Tänään huomaan, etteivät tuulensuunta-anturit näytä oikeaa lukemaa ja lähden Iin tuulipuistoon asiaa tarkastamaan. Perheen koira Nuppu kulkee mukana lähes aina, paitsi pahimpaan punkkiaikaan eli kesällä.

Klo 9.00

Oulusta tuulipuistoon menee semmoinen tunti. Perillä yhteistyökumppani Sauli lähtee kanssani veneellä saareen, jossa tuulimylly sijaitsee. Saaressa puen päälle turvavaljaat, kypärän ja muut suojavarusteet. Suunta-anturit sijaitsevat tuulimyllyn konehuoneessa, joka on ihan siellä myllyn yläosassa. Sauli jää alas odottelemaan ja mie lähden kapuamaan ylös tikkaita pitkin. Ennen tätä mylly laitetaan tietysti stopille ja painetaan hätäseis päälle. Myllyn korkeus on 50 metriä ja ylös kiipeämiseen menee semmoinen varttitunti.

Konehuoneessa puntaroin mistä lukemahäiriöt johtuvat ja mitä mie tarviin niiden korjaamiseen sekä otan tarvittavat valokuvat. Soitan yhteistyökumppani JBE Servicelle, että kuulkaas nyt tarvittaisiin suunta-anturien vaihto. Uudet varaosat löytyvät jo varastosta ja aika vaihdolle saadaan huomiselle.

Tuulipuistonvartijan työ ja tuulimyllyjen tekniikka kiinnostavat ihmisiä. Yksi yleisimmistä kysymyksistä on, että mitä myllyille tapahtuu kovassa myrskyssä. Tuulilaitoksissa on mittari, joka seuraa tuulennopeutta. Kun nopeus saavuttaa 25 m/s, pysähtyvät laitokset automaattisesti.

 

Klo 12.00

Ajelemme saaresta takaisin mantereelle ja Sauli lähtee jatkamaan omia hommiaan. Mie vien kamppeet varastoon, nostan varaosat valmiiksi huomista varten ja luen työsähköpostit läpi. Sitten hyppään autoon ja lähden lounaalle. Paikallisella Nesteellä syövät käytännössä kaikki alueen tuulivoimaloissa töissä käyvät. Kyllä paikalliset minut tuntevat ja tulevat juttelemaan.

Klo 13.30

Lounaan jälkeen lähden ajamaan takaisin Ouluun.

Klo 14.30

Lähetän JBE Servicelle vielä sähköpostilla tiedot mittarin vaihdosta ja vahvistan huomisen vaihtoajan. Sitten alan paneutumaan polttokennotouhuihin.

Leppäkoskelta saa polttokennolla toimivia varatehoratkaisuja. Nämä turvaavat vaikka mobiiliverkon tukiaseman akuston toimintakyvyn kriisitilanteissa, kuten sähkökatkoissa. Mie oon ollut mukana Leppäkosken Ylöjärven ja Kihniön sähköasemilla olevien varatehokonttien käyttöönotossa.

Nuppu-koira viihtyy hyvin mukana töissä. Aina kun mie vien työvaatteet ja kypärän autoon, se tietää pääsevänsä mukaan reissulle. Tuulipuistossa se jolkuttelee perässä, tutkii ympäristöä ja ihmettelee esimerkiksi alueella olevia jäniksiä.

 

Klo 16.00

Lopettelen työt. Tykkään tehdä töitä rauhassa, en mie sitä kelloa paljon katso. Illalla touhuan pihapiirissä harrastehommia.

Työni paras puoli on, että mie pystyn suunnittelemaan melko itsenäisesti päivän ohjelman ja työt. Niin ja sitten tietysti on erittäin kauniit työmaisemat!

On tämä mielenkiintoinen ala. Pitää ymmärtää sähkö-, hydrauliikka- ja konealaa sekä tuntea ilmasto eli tuulet. Joka aamu on mukava lähteä töihin, päivät ovat niin erilaisia. Vaikka myllyt pyörisivät normaalisti aamulla, ei voi koskaan tietää mikä on tilanne iltapäivällä.