Perheessämme ajetaan kahdella autolla: mies käyttää työ- ja puuhasteluajoihin dieselpakettiautoa ja minä ajelen työ- , harrastus- ja asiointimatkat henkilöautolla. Tuo henkilöauto oli viime heinäkuuhun asti noin kahdeksan vuotta sitten käytettynä hankittu dieselauto.
Useiden pikkuvikojen ja remonttien myötä kypsyi ajatus vaihtaa autoa. Nykyaikaisten dieselautojen pakokaasujen puhdistustekniikka alkaa olemaan niin vikaherkkää ja kallista ylläpitää, että aloimme harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Eikä voi kieltää, etteikö erään automerkin päästöhuijaus juuri dieselautoilla olisi vaikuttanut asiaan. Asiaa pohdittiin ja mietittiin etenkin siltä kantilta, millaista ajoa autolla pääasiassa olisi. Todettuamme, että yli 80 prosenttia ajoista on ns. nurkka-ajoa ja että meillä on mahdollisuus ladata akusto päivittäin, aloimme kallistua ladattavaan hybridiautoon.
Mikä on meille sopivin hybridiauto?
Auton piti oleman nelivetoinen ja käytännössä vaihtoehdot jäivät kahteen: Toyota RAV4 HYBRID ja Mitsubishi Outlander PHEV. Toyota nelivetoa ei ollut saatavilla ko. hetkellä ja Mitsubishin CO2 päästöarvot olivat alhaisemmat.
Kävimme koeajamassa Toyotan. Sekin auto tuntui käteensopivalta – jopa simppelimmältä kuin Mitsubishi. Vaikutelma oli sellainen, että Toyota olisi ollut kooltaan hiukan pienempi ja siksi jopa halutumpi meille. Toyota on kuitenkin pelkkä hybridi ilman latausominaisuutta, joten valinta oli siinä mielessä helppo; vaikka tiedostimme, että Toyotan laatu on jo jonkinlainen käsite.
PHEV tulee sanoista ”Plug-in Hybrid Electric Vehicle” eli auto käyttää sekä ulkoisesti ladattavaa sähköä että polttomoottoria. Polttomoottorilla tuotetaan ajon aikana sähköä akustolle ja liike-energiaa pyörille ja lämpöenergiaa sisätiloihin.
Tässä blogissa kerron arjen kokemuksistamme ostettuamme kyseisen Mitsubishi Outlander PHEV ladattavan hybridiauton.
Marja L.
